Kartanogolfin birdiet 2022
Vuosi 2022 oli jälleen erinomainen golfkentän lintupesijöiden suhteen. Useilla lajeilla saimme todeta uuden ennätyksen sekä pesintöjen että poikasten määrän suhteen. Pesimämenestys oli myös hyvä – useimmat pesinnät onnistuivat ja pieniä lintujen alkuja pääsi maastoon yli 500 kpl. Renkaisiinkin näitä poikasia ja joitain, lähinnä kirjosieppoemoja pääsi yhteensä 450 kpl.
Tiaiskirjosieppopönttöjä oli käytettävissä 107 kpl ja näistä 90 kpl tuli asutuksi eli pöntöt olivat todella tehokkaasti käytössä. Kirjosiepoilla on menossa valtakunnallisestikin erinomainen pesintävuosi ja niin myös meidän kentällämme. Yhteensä 39 pönttöä oli sieppojen asuttamia ja tämä on meidän 9 vuoden seurantahistoriamme suurin määrä. Tiaisilla oli suurin piirtein kesimääräinen pesintävuosi. 25 pönttöä oli talitiaisten ja 17 pönttöä sinitiaisten asuttamia. Pikkuvarpusten osalta koimme jälleen uuden ennätyksen, 9 pönttöä oli näiden asuttamia.
Golffareiden lisäksi myös useat kirjosiepot ovat ihastuneet hienoon kenttäämme. Vuosien 2015-2021 aikana 122 kirjosieppoemoa on saanut renkaan jalkaansa ja näistä peräti 9 kpl on palannut talvisen Afrikan matkansa jälkeen kentällemme pesimään, yksi jopa kolmanteenkin kertaan.
Ilahduttavaa on myös kottaraisten määrän lisääntyminen. 18 kottaraispöntöstä puolet eli 9 kpl oli tänä kesänä kottaraisten asuttamia. 1960-70 luvuilla kottarainen oli yleinen lintu erityisesti karjatalousympäristöissä. Sen jälkeen koettiin jyrkkä taantuminen, jonka syitä on paljon arvioitu, mutta varmaa syytä ei välttämättä tunneta. Syitä on vuoroon kuviteltu johtuvaksi talvehtimisalueiden ja vuoroon kotimaan olosuhdemuutoksilla. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kottaraismäärät ovat kuitenkin kääntyneet maltilliseen, mutta selvään nousuun. Tämä on nähtävissä myös golfkenttämme pesintämäärissä.
Vanhoista tutuista myös telkät onnistuivat saamaan lukuisa poikueita varttumaan kenttämme lammissa ja kanavassa. Pönttöjä oli käytössä 11 kpl ja näistä 5 tai 6 pesuetta pääsi hyppäämään vuorokauden ikäisinä pöntöstä suureen maailmaan. Muutkin sorsalinnut tuntuvat myös viihtyvän ilmeisen turvallisessa golfkenttäympäristössä. Kenttämme ehkä tunnetuin laji mustakurkku-uikku pesi tänä vuonna sekä kakkos-ja nelos –väylien välisessä lammessa ja samoin väylien 12 ja 15 välisessä. Kummassakin lammessa uiskentelee emojen lisäksi yksi tai kaksi poikasta. Myös haapana- ja sinisorsapoikueet ovat löytäneet samoista vesistä kotinsa.
Naakatkin näyttävät jääneen kentällemme pysyviksi vieraiksi. Kaksi pesuetta kasvoi lentokuntoon kenttämme isommissa pöntöissä.
Tänä vuonna kokeilimme myös jotain uutta. Kentälle rakennettiin ja pystytettiin pääskyshotelli tarkoituksena auttaa taantuvan räystäspääskyn tilannetta. Ensimmäinen vuosi jäi vielä ilman asukkaita, mutta jospa ensi vuonna.
Pääskyhotelli.
Toinen uusi asia oli yritys saada vaativainen puukiipijä pesimään kentällämme. Talven aikana veimme väylän 11 tuntumassa oleviin vanhoihin kuusikoihin 4 puukiipijän erikoispönttöä. Tavoite pesinnästä onnistuikin mainiosti, jopa kahteen kertaan. Tämä varhainen pesijäpariskunta saattoi ensimmäisen pesueen maailmalle renkaat jaloissaan jo toukokuun lopussa ja aloitti lajityypillisesti toisen pesinnän saman tien. Puukiipijä haluaa toiselle pesueelle puhtaan kodin ja siksi valitsi toiselle pesueelle toisen kenttämme neljästä pöntöstä. Tätä kirjoitettaessa toinen pesue syö ja kasvaa emojen tuomalla hyönteisravinnolla (oikeanpuoleinen kuva).
Puukiipijän poikanen.
Puukiipijän pesä.
Birdietä tulee kentälle sekä lintujen että pelaajien toimesta. Pääskyshotellia pystyttäessämme taivaalla leijaili myös eagle, komea merikotka. Toivottavasti tämä enteili menestystä myös golfareille.
