Puheenjohtajan terveiset

Hyvät kartanogolfarit,

Tervehdys teille, kun en ole moneen viikkoon päässyt ”liikenteeseen” Kartanolle enkä paljon muuallekaan. Kesällä pelit jäivät aika vähälle. Syynä on ollut oikean polven nivelrikko ja syyskuun alussa tehty ”polvenvaihto” Peijaksen sairaalassa Vantaalla. Peijas on paikka, jonne meidät HUS:n alueella majaansa pitävät passitetaan tämän tyyppisiin operaatiohin. Toki minulla olisi ollut mahdollisuus mennä vaikka Tampereen Coxaan tai muuallekin, mutta eräs lääkäriystäväni sanoi, että mene Peijakseen – siellä polvia ja lonkkia vaihdetaan sen verran paljon, että ne kirurgit osaavat hommansa. Minä uskoin, enkä ole ainakaan vielä katunut, sillä toipuminen on edistynyt varsin hyvin, joskin hitaammin kuin 11 vuotta sitten vasemman polven vastaavan operoinnin jälkeen. Tosin on ukkokin vanhempi ja vanhemmiten moni asia hidastuu. Sen meistä itse kukin on huomannut matkan varrella.

Vastaanotto Peijaksessa oli hyvä. Etukäteen tapasin leikkaavan lääkärin ja anestesialääkärin sekä muuta henkilökuntaa ja kävin pari kertaa röntgenissä. Kolme kertaa kävin labrakokeissa. Kaikki olivat aivan erinomaisen ystävällisiä ihmisiä. Samoin hoitohenkilökunta osastolla, jossa olin pari yötä. Tuli vaan mieleen, että jos sotesta tulee vielä tätäkin parempi, niin jo meillä Suomessa ovat asiat hienosti. Pahasti vaan pelkään, että sote päinvastoin saattaa huonontaa hyvää nykykäytäntöä. Toivottavasti olen väärässä.

Päivittäinen polven kuntoutus on aika vaativaa ja aikavievää, jotta liikerata saadaan mahdollisimman laajaksi ja kävely, rappusissa kulku sekä liikkuminen yleensäkin mahdollisimman sujuvaksi ja luontevaksi. Juoksu pitää unohtaa ja mihinkäs tässä seitenkymppisellä enää on kiire! Sairaalasta kotiutuessani sain hyvät kuntoutusohjeet, joita olen vielä täydentänyt vanhan kokemukseni pohjalta. Viikko sitten pystyin aloittamaan kuntosalilla pyörällä polkemisen korkealla satulalla, joka pikkuhiljaa on alentunut pykälän kerrallaan päivittäin. Nyt aletaan olla jo aika lähellä normaalia pyöräilykorkeutta. Eilen aloitin vesijumpan, joka on tehokasta eikä rasita niveltä liikaa. Tänään kävin hierojalla sillä leikatun jalan lihakset tuntuvat puutuvan – ehkä se johtuu kun kävellessä jännitän jalkaa. Kotona en ole käyttänyt kyynärsauvoja muutamaan viikkoon, mutta ulos lähtiessä otan toisen sauvan mukaan ikään kuin varmuuden vuoksi. Kävely alkaa sujua.  

Liikkuminen ja jopa paikallaan olo vaativat ensimmäisen kuukauden aikana tietyn päivittäisen annoksen kohtuukovia kipulääkkeitä, ettei särky päässyt iskemään. Lähinnä nämä kolmiolääkkeet ovat luokiteltavissa ”huumeiksi”. Niistä luopumisen jälkeen tuli merkillisiä vierotusoireita – nukkuminen on ollut vaikeaa, kun ei löytynyt hyvää asentoa, vaan koko ajan piti levottomasti kääntyillä. Ja kun sitten nukahti, niin jossakin vaiheessa heräsi johonkin aivan ihmeelliseen ääneen ja taas alkoi pyöriminen. Välillä olen ollut epänormaalin väsynyt, joten ylimääräistä rautaa on pitänyt syödä. Toki oman väsymyksensä tuo jo se, että leikkaus oli kohtalaisen vaativa kun elimistöön laitettiin uutta tavaraa. Nyt polven kudokset yrittävät sopeutua uuteen tilanteeseen.

Golf on ollut paljon mielessä ja olen ajatellut, että jospa meillä olisi pitkä syksy, niin saattaisinpa vielä ehtiä palauttelemaan lajia mieliin. Erityisellä mielenkiinnolla olen seurannut ja keskustellut Petterin kanssa Kartanon väylän 17 uudistamiststa. Suunnitelmat kuulostavat erinomaisilta. Torstaina on Golfliiton Uudenmaan aluekokous, jonne minutkin on kutsuttu lähinnä liiton vaalitoimikunnan varapuheenjohtajana. Aionkin mennä seuraamaan kokousta, erityisesti kiinnostaa vaalitentti, sillä alueelta on peräti kuusi ehdokasta liiton hallitukseen. Ehdotuksen liiton hallituksen täydennyksestä teemme 31.10. vaalitoimikunnassa. Lopulliset valinnat tekee syysliittokokous 25.1