Tatun pelikausi päättyi
Tatu nukkui pois tänään iltapäivällä rauhaisasti. Tämä viesti tuli puhelimeeni Taito Tatu Tuovisen tyttäreltä Sirpalta perjantaina 26. helmikuuta.
Tatun taistelu haimasyöpää vastaan oli päättynyt, vaikka sitkeästi hän yritti vääntää sairauttaan siltaan ja siitä selättää taudin.
Oli heinä-elokuun vaihde, kun Tatun vatasavaivoihin löytyi selitys ja lääkärit ennakoivat elämänkaaren kovinkin lyhyeksi.
Tatu ei peitellyt tautiaan, vaan kertoi siitä avoimesti ja tuli rohkeasti julkisuuteen hienossa Warkauden Lehden jutussa ennen joulua.
En tunne syvää surua, sillä surutyö on jo tehty näiden menneiden kuukausien aikana. Surun tilalle on jo iskenyt ikävä, sillä Tatu oli poikkeuksellinen persoona ja meidän välillemme syntyi syvä ja läheinen ystävyyssuhde.
Tatuun tutustuin, kun meidän King-turnausporukkamme oli kesällä 1999 idän kiertueella ja yksi pelikohde oli Kartanogolf. Klubilla meitä hoiteli lyhyt savolaisukon perikuva ja oikeata savonmurretta puhuva olkihattuinen mies.
Porukkaamme kuului myös Eki Evakkoreki Liikanen. Alkoi Ekin ja Tatun show, jolle ei taatusti löydä vertaa tänäkään päivänä. Naurusta ei tullut loppua ja mikä parasta: jutut olivat valtaosin elävästä elämästä.
Minulla oli siihen aikaan vene Saimaalla Savonlinna tukikohtana. Kysäisin Tatulta lähtiessämme, että pääseekö tänne Joroisiin veneellä.
Piäsöö, piäsöö, tuossahan tuo satama on ihan kentän vieressä. Soeta kun tulet, tullaan hakemaan.
Eräänä kesäisenä päivänä kiinnitin veneeni Joroisten laituriin ja soitin Tatulle. Eipä aikakaan, kun Hietalahden Antti ilmestyi satamaan ja lähdettiin pelaamaan.
Jäin viikoksi Joroisiin. Tykästyin ihmisiin ja kenttään niin paljon, että sen jälkeen kävin joka kesä pitemmän ja lyhyemmän jakson.
Tatu oli idearikas mies, joka käytti heti asemaani Seuran päätoimittajana hyväksi. Järjestimme muutaman kerran Seura Open kisan. Kenttä oli turvoksissa osanottajista, oli teltta hyvine ruokineen ja mahtava ohjelma, jossa Eki ja Turkka Mali pääosissa ja tietenkin stand up koomikkona itse toimitusjohtaja ja totta kai myös karaokea laulettiin.
Ehkä paras esitys oli Rissasen Esan ja Tatun yhteisesiintyminen. Esa puhui venäjää ja Tatu oli tulkkina. Siinä pääsi Tatun verbaaliset taidot laukkaan ja taaskaan ei naurusta meinannut tulla loppua, Tatu kun käänteli Esan puheen ihan tolkuttomaksi tajunnanvirraksi.
Tatu oli synnyinlahjana saanut erityisen taidon: hän oli sosiaalisesti lahjakas, ja aidosti piti ihmisistä. Hän aina otti ihmiset huomioon, olipa kyseessä kuka tahansa. Tatun huumori oli positiivista, hän ei koskaan halunnut loukata ihmisiä.
Unohtaa ei myöskään sovi Tatun suurta panosta ja uhrautuvaisuutta golfyhtiön vaikeina aikoina. Näissä taisteluissa myös Grotenfeltin Karlen ja Tatun ystävyys tiivistyi.
Kartanogolf oli Tatulle mitä suurimmassa määrin sydämen asia ja hän viihtyi klubilla aamuvarhaisesta iltamyöhään. Tatun myötä syntyi myös ainutlaatuinen Kartanogolfin klubihenki.
Pelaajana Tatu oli myös omalla tasollaan erinomainen. Parhaimmillaan hän tikutti lyhyellä backsvingillä tarkasti huipputuloksia. Parikisoissa Tatu ja Laineen Ari olivat lähes lyömättömiä.
Muistan kerran kun Tatun kanssa pelattiin bestballia Aria ja Aalin Mattia vastaan ja saimme tuloksesi KartanoGolfin ennätyksen 64 lyöntiä vai oliko se vieläkin parempi. Nuoret saivat pitkään kiertää kenttää ennen kuin huru-ukkojen tulos alitettiin.
Tatu kehitti myös Gentleman turnauksen, jossa meidän lisäksemme oli Aalin Matti, Korhosen Pena, Hietalahden Antti, Peiposen Jorma ja Laineen Ari. Monena kesänä kierrettiin lähiseudun kenttiä tiukasti kisaillen ja helmeill
