Terveisiä pohjoisen hangilta

Monilla eteläisen Suomen kentillä on maaliskuussa päästy golfin makuun. Myös Kartanogolfin kentällämme on jo päästy pelaamaan. Tämä on todella poikkeuksellista, mutta niin on ollut talven kulkukin. Itse en ole vielä tänä vuonna tarttunut golfmailaan kotimaan kentillä, mutta kunhan kelit toivottavasti lämpenevät, niin jopa saa pieni valkoinen pallo kyytiä. Tuntumaa sain golfiin nyt talvella, kun helmi-maaliskuussa olimme vaimon kanssa pari viikkoa Floridan lämmössä ja pelasimme muutaman kierroksen vaihtelevalla menestyksellä. Onhan myös Kartanon väkeä käynyt Espanjan maalla ”talvileirillä” ja onpa jotkut golfmatkailleet Turkissa ja kauempanakin aina Thaimaata myöten.

Kirjoittelen tätä tekstiä kaukana pohjoisessa, Kiilopäällä. Täällä eivät porukat puhu golfista, vaan murtomaahiihdosta ja muista talvisista lajeista. Olen ollut täällä aikaisemminkin monena talvena ja syksyisin ruska-aikaan viikon, kaksi tunturioppaana Suomen Ladulle. Vien turistiryhmiä päivisin tunturiin ja tähän asti kaikki on myös tuotu takaisin. Päivän mittaan puhutaan tunturissa kulkemisen ohessa muun muassa Lapin luonnosta, porotaloudesta ja historiallisista asioista. Sopivassa paikassa pysähdytään evästauolle ja joskus tehdään tulet makkaran paistoon tai muuten vaan antamaan tunnelmaa. Tämä kaikki on monelle etelän varikselle suuri nautinto. Ja kivaa tämä on meille oppaillekin.

Palataanpa golfiin. Oma golfroolini muuttui kertaheitolla liittokokouksessa, kun tulin valituksi liittovaltuuston puheenjohtajaksi. En todellakaan ollut edes ajatellut moista tehtävää, kun minulta yllättäen kysyttiin – olenko käytettävissä ehdokkaana. Asialla olivat muutamat Itä-Suomen, Uudenmaan ja Lounais-Suomen alueiden henkilöt, jotka olivat ilmeisesti noteeranneet liittovaltuuston kokouksissa käyttämäni, toisinaan hyvinkin kriittiset ja ”tarkan markan” puheenvuorot. Myös parempaa tiedonkulkua ja avoimmuutta kaivattiin liittovaltuuston työskentelyyn. Niinpä rohkenin lähteä haastamaan istuvaa puheenjohtajaa ja melko selvällä ääntenenemmistöllä tulin valituksi. Olen nyt uudessa hommassa nopeasti joutunut perehtymään aivan uusiin asioihin ja osallistumaan myös liiton hallituksen työskentelyyn. Tämä kaikki on avartanut ymmärrystä ja toisaalta myös tuonut tiedon tuskaa. Miten pystymme liiton ja seurojen yhteistyöllä kehittämään Suomigolfia ja toisaalta menestymään maailman kilpakentillä sekä valmistautumaan Rion Olympialaisiin, jossa golf on mukana uutena lajina. Yhtälö ei ole aivan helppo näinä taloudellisesti ankeina aikoina.

Onneksi kotipesä – Kartanogolf on varsin hyvässä kunnossa verrattuna moneen muuhun golfyhteisöön. Täältä on hyvä ponnistaa ja käyttää omaa yhteisöä oivallisena esimerkkinä. Pidetään yhdessä huolta, että näin on myös jatkossa.

 

Harri Kainulainen

Kirjoittaja on Kartanogolf ry:n puheenjohtaja.